SOS lähti haastamaan kärkijoukkueita lokakuun alussa pelattuun Euroopan mestaruussarjan lopputurnaukseen Firenzeen, mutta tällä kertaa tyytyminen oli seitsemänteen sijaan. Tavoitteiden ollessa mitalipeleissä oli loppusijoitus lievä pettymys, mutta kokonaisuutena mestaruussarja ja etenkin lopputurnaus täytti odotukset huipputason otteluiden tarjoamisesta Euroopan kärkijoukkueille.
Kuten jo karsintaturnauksen finaalissa Skogshyddania vastaan, myös lopputurnauksen pelien aikana pelimme taso ailahteli liikaa. Hyvinä hetkinä nuori joukkueemme pystyi taistelemaan tasaväkisesti mitalijoukkueita vastaan, mutta joka peliin sattuneiden suvantovaiheiden jälkeen takaa-ajoasemasta nousu tasoihin ja voittoon osoittautuivat usein liian kovaksi palaksi. Kauden alussa asetettu tavoite pelata mahdollisimman leveällä materiaalilla - eikä vain muutamaan avainpelaajaan luottaminen - toi tulosta kesäkaudella ja on varmasti ainoa oikea ratkaisu heikkojen hetkien välttämiseen. Hyökkäyksen tempo heti kiekon peliin laittamisesta lähtien oli kärkijoukkueilla myös piirun verran kovempi kuin meillä, joten siihenkin on tulevina kausina keskityttävä entistä enemmän.
Mukana olleet SOS:n vanhimmat juniorit täyttivät paikkansa joukkueessa paremmin kuin hyvin, joten sipoolaisultimaten tulevaisuus näyttää valoisalta. Nälkää korkeammille sijoituksille jäi vielä ja ensi vuoden mestaruussarja onkin SOS:n ja varmasti myös muiden Suomen kärkijoukkueiden yksi tärkeimmistä tavoitteista.
Alla lyhyet selostukset otteluidemme kulusta:
SOS vs. Clapham, EUCF 2006, Firenze Alkulohkossa olivat viime vuoden Euroopan mestari Clapham Lontoosta, itävaltalainen BigEZ sekä italialainen Bologna. Ensimmäisissä otteluissa Bolognaa ja BigEZ:iä vastaan jouduimme hieman hakemaan pelirytmiä ja toimivia kentällisiä, sillä mukana oli viisi nuoremman polven vahvistusta, jotka eivät pelanneet avoimessa joukkueessa menneellä kaudella. Peli kuitenkin parani koko ajan ja kaksi voittoa alla pääsimme valmistautumaan perjantain iltaotteluun Claphamia vastaan. Puitteet keinovalaistulla stadionilla olivat kunnossa ja tunnelma korkealla. Ottelun alku ei kuitenkaan luvannut hyvää, sillä Clapham meni heti parin pisteen johtoon. Tätä seurasi muutama muutama pitkä piste, joiden aikana usko omiin kykyihin palasi normaalitasolle ja vastustajakin näytti pysyvän aisoissa kovalla miespuolustuksella. Ensimmäinen puoliaika päättyi 7-8 Claphamille. Toinen puoliaika menikin sitten Claphamin komennossa luvuin 2-7 ja täten ottelu päättyi 9-15.
Lauantaiaamun pre-kvartseissa vastustajana oli sveitsiläinen Freespeed, jolle hävisimme tämän vuoden Wonderful Copenhagen-turnauksessa. Tämän tappion pureskelu ja edellispäivän hyvien otteiden tuoma itseluottamus näkyivät ja voitto irtosi luvuin 15-9. Kvartsimatsin alussa Tanskan lippulaivaa Ragnarökiä vastaan olimme taasen hieman unessa ja näytti siltä, että juutit ottavat meistä helpon voiton. Ottelun loppupuolella ryhdistäydyimme ja aloimme kuromaan eroa kiinni, mutta ottelu päättyi 13-15 tappioon.
Tähän mennessä olimme pelanneet ajoittain aika tiivistetyllä miehityksellä, mutta lopuissa peleissä jaettiin peliaikaa valmennusjohdon päätöksellä kaikille tasaisesti. Lauantain viimeisellä vastustajalla Fusionilla tuntui olevan hieman enemmän energiaa ja oman pelimme takellellessa vähän joka osa-alueella voitto lipesi skoteille luvuin 15-16. Sunnuntain ottelu seitsemännestä sijasta olikin sitten tuttua Karhukoplaa vastaan. Noin postimerkin kokoisella tekonurmella pelattu ottelu oli meiltä ehjä suoritus ja voitimme 17-12.
Lisää Matti Kajasteen ottamia valokuvia (SOS vs. Clapham ja SOS vs. Karhukopla).